moralisointia
Moralisointia
Mitä jää jos lääkärillä ei ole tarjota apua tai selitystä potilaan toistuviin paniikkihäiriön aiheuttamiin kohtauksiin. Entä jos koulussa ei opi lukemaan tai hienot vaikeat sanat menevät sekaisin päässä, koulu tarjoaa helposti ainoana tukitoimena tai vastauksena ongelmaasi kiusaannuttavaa moralisointia.
Tiedät varmasti sen tunteen, kun on kaikkensa yrittänyt ja lopulta raahautunut lääkärin vastaanotolle, ei silloin kaipaa vähättelyä tai elämäntaparemontti ohjeita. Suomalaisilla kun on usein korkea kynnys hakeutua terveydenhuollon palveluihin muutenkin. Tuttua voi olla myös, kun kokeeseen lukiessa kyyneleitä pyyhkien ja tiedostaen, että oppi ei mene perille, viimeiseksi toivoisi läksytystä tai saarnaa.
Lääkärin tehtävänä on ”toimia potilaan ulkopuolisena tarkkailijana”, kun taas opettajan on tarkoitus olla toiminnan ja oppimisen ulkopuolisena ohjaajana.
Havahduin kuullessani ensimmäisen kerran, varmasti koulu aikoinani jo, ” hoitaja ulkopuolisena toimijana” kauhistuin. En ymmärtänyt sitä nuorena naisenalkun, enkä ymmärrä sitä vieläkään. Jos olet hoitotyössä, opetus tai ohjaus työssä, miten voi olla ulkopuolinen tilanteissa jossa käsittelet esimerkiksi itkevää, pelokasta lasta tai surun murtamaa omaista. Onko tunteet erillinen järjestelmä, joka laitetaan työvuoroksi hyllyyn odottamaan kotiin pääsyä. Toimiiko ihminen ristiriidassa oman ammattietiikan ja kodin arvomaailmansa kanssa?
Myös Hesari otti kantaa kuuntelemisen tärkeyteen ongelmatilanteissa. ”Hyvä vuorovaikutus ei ole mahdollista, jos ei osata kuunnella. Toisia ihmisiä ei voi myöskään auttaa, jos ei kuuntele” http://www.hs.fi/m/elama/a1399262711707
Jos olen kahden ihmisen välisessä vuorovaikutuksessa vaikkapa kaupan kassalla, en ulkopuolista itseäni ostajaksi tai maksajaksi. Tuntuisi myös luonnottomalta tervehtiä ja esitellä itsensä käden ojennuksella mieheni vierellä, -vaimo. ulkopuolistaen näin oman identiteettini, tunteeni, tahtoni sekä olotilani.
Ihminen on koneisto, jos sille syöttää tiedon, -olette epäonnistunut. ohjelmointi alkaa toimimaan ja toteutumaan. Ohjelmoimalla toiset ihmiset oman moraalisen sormen alle, siirrämme itsemme ulkopuolisiksi ja asia on näin ratkaistu. Vai onko? Voisitko heittäytyä tilanteeseen kuunnella ja olla myötätuntoinen, sanoa vaikkapa: en tiedä, minusta tuntuu pahalle sinun puolesta tai yritetään yhdessä miettiä, mitä keinoja olisi.
Kaikki ketkä teette työtä minkä tahansa asian äärellä vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa, kuinka läsnä olet arjessa ja kuinka moraalisen saarnan voisi kääntää kuunteluksi, kannustavaksi puheeksi ja tueksi? -ihminen ihmiselle ammattitaidolla ?
Marjo
